Viime vuosina monet yritykset ja sijoittajat ovat asettaneet tavoitteita vähentää sijoitussalkkujensa päästöjä ja raportoineet myös merkittävästä edistymisestä päästöjen vähentämisessä.
Sijoitusten hiilidioksidipäästöjen laskeminen ja mittaaminen useissa omaisuusluokissa samanaikaisesti ei kuitenkaan ole suoraviivaista.
Raportoinnista saattaakin muodostua harhaanjohtava mielikuva siitä, kuinka suuri osa päästöjen vähennyksistä johtuu todellisista päästövähennyksistä, jos laskelmista ei ole toteutettu tarkempaa analyysiä.
Yksi kysymyksiä herättävä havainto liittyy siihen, miten on mahdollista, että institutionaalisten sijoittajien salkkujen päästöt pienenevät kautta linjan, mutta samalla globaalisti hiilidioksidipäästöt jatkavat kasvua?
Miten päästöjen vähentämistä voidaan tehdä?
Institutionaaliset sijoittavat voivat vähentää päästöjä strategisilla allokaatiomuutoksilla, muuttamalla eri toimialojen osuutta sijoitussalkusta ja valitsemalla salkkuun vastuullisia yrityksiä, jotka toimivat kilpailijoihin verrattuna puhtaammin omalla toimialallaan.
Allokaatiolla tarkoitetaan sitä, missä suhteessa sijoittaja sijoittaa eri omaisuuslajeihin, kuten osakkeisiin, kiinteistöihin, korkosijoituksiin ja muihin sijoituslajeihin.
– Päästövähennysten todellisia muutoksia arvioitaessa ensisijainen huomio tulisi kiinnittää salkussa pysyneisiin sijoituksiin, vastuullisen sijoittamisen kehityspäällikkö Vesa Syrjäläinen sanoo.
Sijoitussalkun päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi luopumalla hiili-intensiivisistä toimialoista sijoitussalkussa. Tämä voidaan tehdä pienentämällä öljy- ja kaasusijoitusten painoa korvaamalla nämä vaikkapa sijoituksilla finanssisektoriin. Muutoksen todelliset vaikutukset eivät kuitenkaan välttämättä ole kovin suuret.
– Yksittäisen sijoittajan allokaatiomuutoksilla ei ole vaikutusta yritysten todellisiin kasvihuonekaasupäästöihin, ja pelkkä teollista liiketoimintaa harjoittavien yritysten korvaaminen finanssialan yhtiöillä saa salkun näyttämään merkittävästi paremmalta hiilijalanjäljen osalta ilman, että sillä on vaikutuksia reaalimaailmaan, Syrjäläinen sanoo.
Erityisesti teknologiayhtiöiden merkittävällä kasvulla sijoittajien salkuissa viime vuosikymmenen aikana on ollut suuri vaikutus päästöjen pienenemiseen.
Vesa Syrjäläinen
Analyysi paljastaa päästölaskelmien heikkoudet
Päästölaskelmia merkittävästi haastava seikka on myös saatavilla olevan datan vaihteleva laatu. Kaikista omaisuusluokista ei ole saatavilla tietoa yhteismitallisesti, ja lisäksi laskentatapojen muutokset aiheuttavat haasteita datan vertailuun.
Varmassa on toteutettu päästölaskennan attribuutionanalyysi todellisten päästövaikutusten arvioimiseksi. Tämän analyysin tuloksena Varman sijoitusten päästöt vähenivät 46 prosenttia vuonna 2024 verrattuna vuoteen 2022. Salkussa pysyneiden sijoitusten todellisten päästövähennysten osuus oli kuitenkin vain 6 prosenttia kokonaismuutoksesta. Luku heijastaa pääsääntöisesti listattujen sijoitusten muutoksia, sillä muissa omaisuusluokissa raportoituja tietoja ei ollut saatavilla vuonna 2022.
– Omassa analyysissä huomasimme, että suurin osa salkussa tapahtuneista muutoksista johtui muista kuin todellisista yhtiöiden aikaansaamista päästövähennyksistä, Syrjäläinen sanoo.
Varman sijoitusten hiilijalanjäljen pienenemiseen vuosina 2022-2024 vaikuttivat eniten muutokset käytetyissä päästökertoimissa ja arviointimenetelmissä. Lisäksi osakemyynneissä sijoituksia korvattiin vähäpäästöiseillä sijoituksilla.
Vaikka analyysin tulokset eivät aina olisi yrityksen kannalta toivottuja, Syrjäläinen pitää tarpeellisena menetelmien avaamista ja asioiden esiin nostamista.
– Parantunut läpinäkyvyys antaa myös paremman mahdollisuuden nähdä, kuinka suuri osa päästöjen vähennyksistä johtuu laskennallisista tekijöistä, Syrjäläinen sanoo.
Sijoittajilla tärkeä rooli käyttää vaikutusvaltaansa
Todellisten muutosten osalta on myös tärkeää, että sijoittajat käyttävät vaikutusvaltaansa keinona saavuttaa muutoksia yritysten päästöissä. Ilmastonmuutoksen kannalta tärkeimmät muutokset ovat niitä, joissa yritykset muuttavat omaa toimintaansa puhtaammaksi sen sijaan, että sijoittajat tekisivät allokaatiomuutoksia omaan salkkuunsa.
Sijoitusten päästölaskennassa käytetyt tiedot eivät ole täydellisiä, mikä vaikeuttaa jo lähtötilanteen arviointia, puhumattakaan siitä, missä salkun pitäisi olla kymmenien vuosien kuluttua. Päästöjen raportointi samanaikaisesti datan laadun arvosanan kanssa antaa kuitenkin paremman kokonaiskuvan salkun päästöistä kuin raportoimatta jättäminen.
Vesa Syrjäläisen kirjoitus päästölaskennasta on julkaistu kokonaisuudessaan vastuullisen sijoittamisen verkoston Finsifin blogissa